"Rämäpää olen, se myönnettäköön, ja luova ajattelija, mutta jalat pidän aina tiukasti maassa – sen elämä on opettanut ja samalla hionut esiin parhaimmat puoleni: hienoin luonteenpiirteeni on lämmin rehellisyys ja valloittavin valttini riemukas heittäytymiseni."
–Maija Ilmoniemi
"Rämäpää olen, se myönnettäköön, ja luova ajattelija, mutta jalat pidän aina tiukasti maassa – sen elämä on opettanut ja samalla hionut esiin parhaimmat puoleni: hienoin luonteenpiirteeni on lämmin rehellisyys ja valloittavin valttini riemukas heittäytymiseni."
–Maija Ilmoniemi
Loppuvatko puheenaiheet joskus, minulta kysytään usein.
Minun tarinani syntyvät aina jostain pienestä havainnosta. Se voi olla muutos ympäristössä tai tapahtuma omassa mielessä; kevään
ensimmäinen perhonen tai yksin puistossa istuva ihminen.
Tuo pieni havainto kytkeytyy aina johonkin, joka liikuttaa minua tai aiheuttaa ihmetystä ihmisissä. Kenties se linkittyy jonkin
uutisotsikkoon tai sivukorvalla kuultuun keskusteluun. Yksittäisellä sanallakin on aina laajempi yhteys, kokonaisuus, johon se kuuluu.
Havainnot yhdistyvät toisiinsa ja muodostavat tarinan. Se, mikä itseä ihmetyttää, synnyttää aina parhaimman kertomukseen.
Eivätkä puheenaiheet lopu ikinä! Mistä tahansa voi olla tarinan aihe.
Mistä tahansa voi puhua.
AJATUKSIA
AMMATISTA.
"Sana sekä sen ilmaisun rikkaus ja eri muodot – eihän ihanampaa ammattia voi olla"
–Maija Ilmoniemi
Ilmaisuvoima.
Milloin olet viimeksi keskittynyt kuuntelemaan, kohdistanut huomiosi ääneen?
Äänellä rakennetaan mielikuvia ja mielentiloja. Ilmaisuvoima on se valta, joka saa ihmiset viime kädessä pysähtymään – ja ääni keskeinen osa ammattitaitoisimman ilmaisua. Taito käyttää ääntä eri hetkissä ja aiheissa eri tavoin sekä mielenkiintoisesti on asia, joka aivan liian usein unohdetaan.
Kuvittele, kuinka koukuttava tarina onkaan, kun se kerrotaan eläväisesti ja laadukkaasti!
Radiojuontaja on palveluammatissa.
Kaksikymmentä tuntia suoraa lähetystä viikossa, päivän tärkeimpään ja herkimpään aikaan; aamulla. Se on ollut minun rakkain työni. Minulla on valtava vastuu herättää ihmiset hellästi päivään, saada heidät kartalle maailman menosta ja lähettää heidät hyvillä mielin arjen askareisiin. Radion aamujuontajan työ saattaa vaikuttaa helpolta hölöttämiseltä, mutta kulissien taakse kätkeytyy kuitenkin paljon kiehtovampi maailma.
Aamu sisältää jatkuvaa reagointia uutistapahtumiin ja mukautumista muuttuviin tilanteisiin. Se vaatii ensiluokkaista yleistiteoa ja kykyä kiteyttää monimutkaisia ilmiöitä helposti ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi. Se tarvitsee taitoa luoda pienistäkin asioista puheenaiheita ja pysäyttäviä tarinoita. On ymmärrettävä rytmi ja kuulijan aamurutiinit. Tempo on nopea ja juontajan on osattava improvisoida. Radiojuontaja on taikuri, kapellimestari ja palveluammatissa – hänen mielessään aina ensimmäisenä on kuulija.
Häpeä.
Korvat punaisena ainakin kerran päivässä tarkoittaa, että on kyennyt koskettamaan. Jos ei tunne hetkellistä häpeää, pelkoa siitä, että on sanonut jotain hassua tai menettänyt kenties kasvonsa, ei ole myöskään saanut mitään aikaan. Ei häpeä ole huono tunne. Se on mittari, jolla punnitaan ne, jotka erottuvat ja koskettavat sekä ne, jotka jäävät harmaina seinätapettiin.
Sisältö ei saa kärsiä, vaikka media muuttuu.
Harmillisesti media meinaa menettää rohkeuttaan – jokin kumma määrittää, että vain turvallinen tavara myy. Kerrassaan hassu uskomus! Kuka uskaltaisi ottaa ensimmäisenä rohkean askeleen ja raikastaa tarjontaa? Turvallisuus tarkoittaa valitettavasti usein sitä, että sisältö kärsii. Ja samalla yleisöstä tulee koko ajan valikoivampaa ja viisaampaa. eidän pitäisi pystyä tuottamaan enemmän pureksittua ja syvällistä sisältöä, rohkeasti ja uskoen, että sitä tarvitaan. Ugh.
Karisma.
Ai että jo syntymässäkö määritetään ihmisen karismaattisuus? Osin toki ominaisuus, mutta minusta karisman voi myös oppia.
Karisma on lempeää läsnäoloa, sitä että kuuntelee toista. Että ottaa tilan haltuun kussakin tilanteessa sopivalla tavalla – ja osaa antaa sen myös muille. Karisma on kykyä keskittyä hetkeen ja suhtautua jokaiseen kohtaamiseen lämmöllä. Se on sitä, että antaa jokaisessa hetkessä osan itseään. Aika moni meistä voi olla karismaattinen, kunhan vain haluaa.
Minä olen brändi.
Sanotaan, että yleisö ei ole enää suoraviivaisesti sisältöjä imevä massa, vaan sitä tulisi lähestyä kuin joukkoa faneja. Siksi median ja sen tekijöiden tulisi muuttua fanijoukkojensa kiinnostusta ja tarpeita palveleviksi brändeiksi. Ihmiset sitoutuvat brändeihin – niin tuotteisiin kuin henkilöihin – ja seuraavat näitä. Siksi tarvitaan myös erottuvia, innostavia ja kiinnostavia toimittajabrändejä. Monelle vielä kammottava ajatus, mutta jengi hei: tervetuloa nykyaikaan!
Jokaisen pitäisi olla yrittäjä.
Aamulla ensimmäisenä pestään toimiston vessa mikäli tarve niin vaatii. Näin ajattelee yrittäjä. Kaikkien pitäisi edes kerran elämässään päästä kokemaan yrittäjyys. Silloin oppii ratkaisemaan ongelmat, ei löytämään niitä lisää. Yrittäjätausta kulkee aina mukana, ja minulle se tarkoittaa myös, että työssäni aina pyrin unohtamaan ”voivottelupuheen"; sen sijaan haluan suunnata huomion ongelmien ratkaisuihin ja toimintaan. Vain sillä tavoin maailma pyörii eteenpäin.